Koko unesta jäi ihana mieli, ja muistan taas paremmin, miten haluan olla. Yleensä kuljen yliopistolla kädet puuskassa, jäykkänä, kasvoillani ilme jota luulen pohtivaksi mutta joka luultavasti näyttää vain kypsääntyneeltää. Minusta ei helposti saa kuvaa siitä, millainen olen rentona ja vapautuneena.
Juuri eilen sain kuulla olevani "hurjan kaunis" kun hymyilen. Tämän haluan muistaa, ja haluan antaa itseni vain olla, rauhassa keskellä kaaosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti